Toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa kansatiede ja kansanperinteentutkimus kietoutuivat poliittisiin jännitteisiin, ideologiseen kontrolliin ja kilpaileviin kansallisiin narratiiveihin. Teoksessa on selvitetty, miten etnografista tietoa tuotettiin ja muokattiin tilanteissa, joissa tieteen ja tutkijoiden autonomiaan kohdistui paineita eri tahoilta.